Onko pikavipille vaihtoehtoa?

Pikavipeistä puhutaan paljon: lehdistö, kansan syvät rivit ja poliitikot ovat yksissä tuumin tuominneet pikavipit.

Entä sitten?

Onko suunnitellussa pikavippien korkokatossa oikasti mitään järkeä vai ovatko poliitikot ja kansa yhdessä väärässä?

Kansa kaipaa lainoja

Pankkien edustajat ovat useaan otteeseen todenneet julkisuudessa, että heidän asiakkaansa eivät ole toivoneet pikavipin kaltaisia lyhytaikaisia kulutusluottoja.

Kuitenkin joka kuukausi tuhannet suomalaiset joutuvat ottamaan pikavippejä. Mistä tämä ristiriita johtuu? Pankkien asiakkaat eivät tarvitse vippejä, mutta samat pankkien asiakkaat kuitenkin nostavat pikavippejä?

Kyse on todennäköisesti vain siitä, että pikavipit eivät ole pankeille kannattavaa liiketoimintaa. Todellisuudessa pankit eivät kykenisi tuomaan markkinoille yhtään nykyistä edullisempia pikavippejä, minkä vuoksi pankit eivät halua tuoda tarjolle omia pienlainatuotteita.

Tappaako korkokatto markkinat?

Poliitikot ja virkamiehet puolestaan suunnittelevat pienlainoille korkokattoa.

He ilmeisesti olettavat, että korkokatto saa todella pikavippien korkotason alenemaan.

Näin ei varmasti tule tapahtumaan. Pikavippifirmojen asiakashankintaan liittyvät kustannukset ja lainanhoitokustannukset takaavat sen, että kovin halvalla lainaa ei kannata myöntää.

Sen vuoksi lainan korkotaso ei alene, pienlainat ainoastaan poistuvat markkinoilta.

Onko pikavipille vaihtoehtoa?

Pikavippien poistuessa vähävaraiset joutuvat kohtaamaan rahapulan muilla keinoin. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi

• sukulaisilta lainaaminen
• sosiaaliturvan aneleminen
• suuremmat ja pitkäaikaiset kulutusluotot
• vertaislainat
• panttilainaamot

Minkä vaihtoehdon sinä valitsisit näistä? Ottaisitko kuitenkin mieluummin pienen 300 euron pikavipin, jonka saat ilman selityksiä ja aneluita?

Puhdas kahvinkeitin on hyvän kahvin edellytys

Suomalaiset ovat kahvikansaa. Kuitenkin vain harva huolehtii säännöllisestä kahvinkeittimen puhdistamisesta, mikä maistuu myös kupissa. Hyvä kahvi nimittäin vaatii ensiluokkaista kahvia, raikasta vettä ja puhtaan kahvinkeittimen.

Supermarketeista ja erikoisliikkeistä saa nykyään monia erinomaisia kahveja, aina kunkin oman maun mukaisesti. Nykyään ei tarvitse tyytyä lähikaupan tarjouskahviin, jota on säilytetty keittiön kaapissa vuodesta toiseen.

Kahvien laatu on parantunut, ja suomalaiset käyttävät entistä enemmän rahaa kahviin. Siksi onkin yllättävää, että vain harva huolehtii kahvinkeittimen puhdistamisesta asiaankuuluvalla tavalla.

Kahvinkeittimen puhdistus kannattaa monestakin syystä. Ensinnäkin likainen kahvinkeitin on hidas. Vesi kuumenee siinä hitaasti eikä etene kalkkisaostumien tukkimissa putkissa esteettä.

Tämän vuoksi kahvinkeitin saattaa rohista ja puhista äänekkäästi. Metelöivän kahvinkeittimen ääntä vain paatunein kahvinkittaaja pitänee miellyttävänä.

Usein kahvinkeittimeen on tarttunut jäänteitä kahvista. Monella onnkin paha tapa täyttää kahvinkeittimen vesisäiliö pikaisesti huuhdellulla kahvinkeittimen kannulla. Silloin kahvinjäämiä päätyy itse keittimen vastuksiin ja putkistoon.

Etikka irrottaa kalkin

Kalkkisaostumistä pääsee kätevästi eroon hapolla. Nykyään kaupoissa myydään erityisiä kalkinpoistoaineita juuri kahvinkeittimissä käytettäväksi. Ne sopivatkin mainiosti pahoin kalkkeutumaan päässeelle kahvinkeittimelle.

Lapsuudenkodissani käytettiin kuitenkin halpaa ja hyvää puhdistusainetta: väkiviinaetikkaa, jota myös Martat suosittelevat suomalaisille!

Etikan käyttäminen puhdistukseen on yksinkertaista. Kaada kahvinkeittimen vesisäiliöön yhtä paljon vettä ja etikkaa. Laita keitin päälle ja anna sen käydä muutama minuutti.

Tämän jälkeen voit kääntää kahvinkeittimen pois päältä. Anna etikan vaikuttaa puolisen tuntia -- silloin saostumat irtoavat.

Seuraavaksi käynnistät keittimen uudestaan ja annat etikkaveden kulkeutua kahvinkeittimen läpi. Tässä vaiheessa keittiössä on varmasti melko tymäkän etikkainen tuoksu.

Lopuksi kahvinkeittimen läpi kannattaa käyttää muutama kannullinen puhdasta vesijohtovettä ennen seuraavaan kahvinkeittoon ryhtymistä. Harva nimittäin pitää väkiviinaetikan maustamasta kahvista.

Rasvasta eroon emäksellä

Kahvin mukana keittimeen kulkeutuneesta rasvasta pääsee parhaiten eroon emäksellä. Erittäin toimiva menetelmä on lisätä vesilitraan pari, kolme ruokalusikallista tavallista ruokasoodaa.

Keitä ruokasoodavesi kahvinkeittimen läpi. Pese lisäksi kaikki keittimen osat soodavedellä. Huuhtele kahvinkeitin ja puhdista se keittämällä vielä puhdasta vettä pari, kolme kannullista keittimen läpi.

Kahvinkeitin pysyy parhaiten puhtaana, kun käytät raikkaan veden kaatamiseen erillistä kannua. Silloin rasva ei kulkeudu kannun kautta keittimeen.

Ovatko kahvilat kalliita?

Monesti kahviloita pidetään hienomman väen paikkana yhä edelleenkin – kuten silloin kun ne valtasivat Suomea Ruotsin innoittamana kahvin yleistyessä maassamme. Monet pitävät kahviloita edelleenkin hyvin hintavina. Osa on tätä, ja osa ei.

Suomalaiset vierailevat yleensä kahviloissa sen verran harvoin, ettei hintojen kanssa juuri kranttuilla. Vakituisille kahvittelijoille kuitenkin hinnalla on yleensä suurempi merkitys. Kahviloiden lisäksi kahvilakulttuuriahan löytyy myös huoltoasemilta ja siellä käy yleensä vähän kiireisemmätkin ihmiset kahvitauoilla ja lounaalla. Kahvia tulee juotua päivän mittaan useita kupillisia – niillä joille se maistuu.

Vaikka kahvi kallistuikin 2010-2011 vuosina melko paljon, silti vain muutama kymmen prosentti kahviloista oli nostanut kahvien hintoja. Pääosin hinnat ovat pysyneet samana ja pitäneet katteensa silti riittävinä kahvilan toimimiselle. Uskotaan vahvasti, ettei kahvin pieni hinnan nousu tai muutokset siinä tule merkittävästi vaikuttamaan kahvin hintaan suomalaisissa kahviloissa.

KAHVILOIDEN HINNAT SYYNISSÄ

Kahviloiden hintoja on tutkittu Suomessa kertaluontoisesti muutamia kertoja. Kahviloiden hinnoissa on huimia eroja kaupunkien sisällä – jopa vaikka sijainti olisi sama. Lounais-Suomen aluehallintoviraston tekemän tutkimuksen mukaan eri voi olla pelkän kahvikupin kohdalla jopa kaksinkertainen. Tutkimus tehtiin Turussa.

Kärjistettynä voi sanoa, että kuppi kahvia maksaa muutaman euron. 2/3 kahviloista tarjoaa kahvia vain yhden kokoisissa kupeissa, kuin 1/3 omaa kokoja 2 tai enemmän.

Edullisimmillaan tutkimuksessa kuppi kahvia ja pulla maksoi 2,25€, ja santsikuppi 0,75€. Korkeimmillaan edullisin pulla ja kuppi kahvia maksoi 5,50€. Tässä paikassa puolestaan santsikuppi tarjottiin ilmaiseksi, joka tavallaan voisi tilastollisesti alentaa vertailuhintaa 0,75€.

Monet kahviloista tarjoavat santsikupin ilmaiseksi, ja lähes kaikissa muissa paikoissa ne maksoivat 50% normaalin kahvin hinnasta

ERIKOISKAHVIT KANNATTAVIA MYYDÄ

Espresson hinta viahteli tutkimuksessa 1,70 – 2,80€ :n välillä. Keskihinta oli tutkimuksen mukaan noin 2,30€. Espresso valmistetaan koneellisesti.

Cappuccino on melko suuri kahvijuoma, sen keskikoko kahviloissa oli n. 1,5 desiä. Keskihintana sille oli noin 3€. Cappuccino koostuu espresson lisäksi maidosta, ja siinä on maitovaahtoa pinnalla. Hintahaitarina cappucinolle oli 2,20 – 3,50€.

Se, pitääkö näitä hintoja kalliina vai edullisina, riippuu todennäköisesti kunkin omasta hintakynnyksestä. Päivittäiset kahvilakäynnit saattavat kyllä parempituloisenkin lompakkoa laihduttaa, mikäli päättää valita paikan hintavimmasta päästä.

MUITA KAHVILASSA MYYTÄVIÄ JUOMIA

Kaikista tutkimuksessa olleista kahviloista sai myös teetä ja kaakaota. Teen keskihinta oli 1,81€, kun hintahaitari oli melko suuri, jopa 1 – 2,60€. Haudutettu tee saattoi maksaa jopa 4€, kun halvimmillaan sen sai 1,20€. Keskihinta haudutetulle teelle ei ollut kahvia edullisempi: 2,15€.

Kaakaota kahviloissa myytiin 2,58€ :n keskihinnalla, hintahaitarina 1,70€ - 3,50€.

Pullat ja leivonnaiset ovat osa kahviloiden tarjontaa. Näiden hinnat riippuivat pitkälti siitä, valmistettiinko ne paikan päällä vai oliko ne erikseen tilattu. Hinnat vaihtelivat normaalien pullien välillä 0,75-3,20€. Makeista kakkupaloista sai pulittaa puolestaan 1,70-3,50€. Korvapuustit maksoivat keskimäärin muutaman euron.

KAHVILOIDEN HINNASTOT

Useissa kahviloissa hinnastot ovat epäselvät tai hieman piilossa. Kahvilassa on myös luettava selkeästi mitä mikäkin tuote maksaa, ja asiakkaan on tiedettävä se ennen tilauksen tekemistä. 

KAHVILAN KULUT

Monet kahvilat ostavat kahvinsa tukusta. Tukussa kahvi on usein vielä kalliimpaa kuin kuluttajille suunnatuissa kaupoissa juurikin jälleenmyynnin vuoksi. Kahvi on melko paljon tuottavampaa myytynä eteenpäin kuin mitä se todellisuudessa on. Kuluttajalle pari kupillista maksaa jo kahvipaketin verran kahviloissa. Tämän vuoksi hinnat eivät ole suoraan verrannallisia kotona kahvin keittämiseen. Harva kuitenkin käy kahviloissa yksin, joten hinnan sijasta kahvilassa vierailussa on yleensä muita syitä.


Kahvilan kuluihin ei lukeudu pelkästään kahvin ja muiden tarjottavien aiheuttamat kulut, vaan tottakai liiketoimintaan liittyy muutakin. Kaikesta ostetusta tuotteista on myyjän maksettava verot. Tämän lisäksi pienemmänkin kahvilan tilavuokrat voivat olla useita satoja – kauppakeskuksissa jopa tuhansia euroja kuukaudessa. Tämän lisäksi tulee sähköt, laitteistoinvestoinnit, kassakoneet ja työntekijöiden palkat. Kaikkialla on suuret kulut kahviloiden pitämiseen. Näihin nähden katteet eivät ole mielettömät. Muutama euro kahvikupista ja euro-kaksi lisää pullasta toisinaan ei ole normaaleille kuluttajille liikaa.

Kahvilan asiakkaita kiinnostaa selkeästi kuitenkin hintaa enemmän sijainti ja viihtyvyys. Mikäli kahvila sattuu olemaan hyvällä paikalla silloin kun sitä tarvitaan – ei hintoja tule välttämättä edes katsottua tai vertailtua. Pääasia, että kahvila on kutsuvan näköinen ja asiakas tuntee olonsa kotoisaksi siellä. Kauppakeskukset, lentokentät, rautatieasemat ja satamat ovat ehdottomasti parhaita paikkoja kahvilan pidolle. Näissä paikoissa on paljon ihmisiä, joilla yleensä on aikaa. Myös vilkkaiden katujen varsilla kahvilat menestyvät melko hyvin. Eritoten kesällä terassimahdollisuus antaa suuren plussan kahviloille, ja ne vetävät myös kiitettävästi turisteja puoleensa.

Onko suklaan syöminen syntiä?

Suklaa on suosituimpia makeisia koko maailmassa. Sen suosio on levinnyt jatkuvasti. Kuitenkin viime aikoina on tullut esille paljon epäeettistä materiaalia ja tietoa suklaan valmistuksesta ja alkuperästä. Tämä on saanut osan kuluttajista jopa lopettamaan suklaan syönnin kokonaan. Muitakin vaihtoehtoja toki on, niitä on vain osattava etsiä ja löytää.

EPÄREILUA SUKLAATA - VAI REILUA?

Länsi-Afrikassa viljellään yli 70% maailmalle tulevasta kaakaosta. Norsunluurannikon plantaaseilla työskentelee yli 250 000 lasta ja koko Länsi-Afrikassa vastaava lapsiluku on miljoonan luokkaan. Ghanan ja Norsunluurannikon tilanne lapsityövoiman kannalta on kaikkein huonoin. Samassa tulee kuvioihin ihmiskaupat ja lasten myyminen orjiksi muista maista.

Suomessa toimiva Fazer myöntää ettei tiedä suklaansa alkuperää tarkkaan, ja sen valmistuksessa saatetaan hyvinkin käyttää lapsityövoimaa. Kolmasosa Fazerille tulevasta suklaasta tulee juurikin Länsi-Afrikasta jossa lapsityövoima on pahimmillaan.

Lapsi- ja orjatyövoimaa vähätellään monesti, mutta se on ihan todellinen ongelma. Toisaalta edes sertifioinnit eivät varmista täysin lapsityövoimattomuutta, mutta vähentävät houkutusta käyttää lapsityövoimaa. Syy, miksi sitä käytetään lähtee alunperin köyhyydestä. Jos viljelijöille tarjotaan suklaasta käypä hinta, ei sillä ole välttämättä tarvetta lapsityövoimaa käyttää.

Reilun kaupan suklaat ja kaakaot ovat olleet Suomen markkinoilla jo yli kymmenen vuotta, ja ovat pitäneet edelleen paikkansa marketeissa. Reilun kaupan kaakaoita ja suklaita myydään Suomessa n. 70 000 kiloa vuodessa, suosituimpina konvehdit, suklaapatukat ja matosuklaalevyt. Pääasiallisia toimitusmaita ovat Costa Rica, Ghana, Peru, Bolivia, Kamerun, Nicaragua sekä Dominikaanit. Reilun kaupan suklaita ja kaakaoita myydään myös muualla Euroopassa hyvällä menestyksellä.

Reilun kaupan tuotteissa ei ole käytetty lapsityövoimaa, eikä orjatyövoimaa. Näiden tuotteiden valmistusta seurataan tarkalla prosessilla jatkuvasti, ja pystytään takaamaan kuluttajille tuotteen alkuperä. Reilun kaupan suklaissa myöskin viljelijä ja työntekijä saa taatun osuuden myydystä suklaasta, jotta pientilallisetkin pystyvät tekemään työstään sellaista, että se kannattaa.

Reilun kaupan suklaan ostaminen ei itsessään vaadi minkäänlaista lahjoittamista, vaan valinnan valita eettinen valmistustapa ja tukea tietynlaista toimintaa. Tällaisilla pienillä valinnoilla tavallinenkin kuluttaja pystyy vaikuttamaan maailmanlaajuisesti suuriin asioihin ja epäkohtiin yhteiskunnassa.

Reilun kaupan tuotteilla on oma sertifiointinsa. Reilu kauppa ei ole tehdas, eikä valmistaja. Vain tietyt, Reilun kaupan arvoja ja sääntöjä noudattaen valmistetut tuotteet voivat saada Reilun kaupan sertifioinnin.

KONKREETTISTA HYVÄÄ REILUN KAUPAN SUKLAISSA

1. Missään Reilun kaupan sertifioiman tuotteen valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa, eikä orjatyövoimaa.
2. Kehitysmaissa useilla pienviljelijöillä toiminta saattaa joinakin vuosina olla niin pientä, että se ei kata edes viljelijän omia kuluja. Tässä tapauksessa työn teko ja viljely olisi täysin turhaa. Reilu kauppa takaa kuitenkin jokaisesta tuotteesta tietyn summan – myydään se tai ei. Tämä kattaa huonommat myyntikaudet niin, että viljelijät voivat kuitenkin jatkaa työtään, vaikka eteen sattuisikin huonompi myyntivuosi.
3. Osa myyntituloista kohdennetaan kehitysmaiden yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuten kouluihin, kirjastoihin ja opetukseen. Tällä tavoin pyritään parantamaan maan yleistä asemaa yhteiskunnassa ja kohentamaan sen tasoa.
4. Reilun kaupan tuotteet ovat ekologisia ja ympäristöystävällisiä. Ne on valmistettu mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen.
5. Reilu kauppa kannattaa tasa-arvoa, sekä pyrkii tarjoamaan myös kehitysmaiden työntekijöille meillä Suomessa normaaleina pidettyjä etuuksia, kuten sairaslomia.
6. Reilu kauppa tukee myös suuremmilla viljelmillä työskenteleviä henkilöitä takaamalla näille tietyn pohjapalkan, joka nousee työkokemuksen mukaan. Tällä tavoin pyritään nostamaan työmotivaatiota, tulotasoa ja estämään tietynlaisen riiston liian pienillä palkoilla. Joissakin maissa ja paikoissa huonona satokautena saatetaan jättää työntekijät täysin palkatta.

TAVALLINEN VAI REILU KAUPPA?

Kukaan ei voi täysin suorilta käsin sanoa, kannattaako ostaa tavallista vai Reilun kaupan suklaata. Kyse on makuasiasta ja ennen kaikkea valintakysymyksestä. Toisaalta Reilun kaupan suklaatkaan eivät takaa täysin että sen valmistukseen ei ole käytetty lapsityövoimaa, vaikka he osittain näin sanovatkin. Sitä on mahdoton valvoa jatkuvasti, vaikka tarkastuksia toki tehdäänkin.

Vaikka Reilun kaupan suklaa ei täysin takaa lapsityövoimattomuutta, takaa se muita etuuksia työntekijöille ja viljelijöille, jotka edesauttavat lapsityövoimasta luopumista. Tämäkin on alku, ja vaihtoehtona varmasti parempi kuin suoranaisesti lapsityövoimalla teetetty suklaa. Se, että muiden yritysten päättäjät sanovat, etteivät lapsi- tai orjatyövoimaa hyväksy, ei paranna tilannetta yhtään mikäli asialle ei tee muuta kuin sanoo sen ääneen.